I don't need anything.

Silta poikki, lopullisesti.

Kipu liikkuu iholla,

raapien kaiken tieltään pois.
Auttaen päivää lyhenevää,

elämää pitenevää.
Lippu on jo lunastettu ja se on vain oneway,

some day maybe everything is allright,

but not today Im just a little fucking girl.

Katseiden kohdatessa olen vain mitätön likatahra aurinkolaseissa,

yksi turha elämä kaikkien joukossa.
Henkilö, joka on väärässä paikassa väärään aikaan.
Ja minun tulisi kuolla.
Näytelmän vuorosanoissa minun pitäisi näytellä:
"Mua saatte kuule loukata niin paljon kuin sielu sietää, mä en siitä kaadu, mut.."
Miksi?
En pysty sanomaan vuorosanaa uskottavasti. Romandan.

Muuri ei kestä enää mitään.

Vain kaksi tapaa helpottaa oloa.
Kuolen yöllä tai nyt.
Ainakin osa minua kuolee.
Kipu helpottaa, vasta kun minut on hävitetty.
Mun kaikki on mennyttä ja minusta voidaan puhua imperfektissä.

Sitten voin rakastaa itseäni.

Ahneus on pahe. 

Entäs itsekkyys ja valehtelu, syntiä...

Vittu ku tunteet katossa...

Laitetaan kaikki toisen syyks, ni säästytään vaikeuksilta...

Laitetaan kaikki toisen niskalle,

painetaan taakka muille.
Annetaan oma paine pois 

ja syytetään muita.

Annetaan olla ei tästä mitään tule.

Luovutetaan molemmat ja jäädään tähän.
On tää liian vaikeeta,

ehkä mun takii.

Mut syytetään mua,

sun ihmissuhteiden takii.

Luokkaretkellä ja mitä vittua tää meinaa. Ei vittu kiinnosta nyt mikää. Vois hypätä hotellin ikkunasta alas ja lopettaa tän.
En jaksa kuunnella, en jaksa elää.
Enkä hengittää..

Everything is my fault...

Jos nyt tekisin pitkästä aikaa kunnon postinkia. Ei oo hirveesti tullu kirjoteltua tänne blogin puolelle, mutta eipä se hirveesti varmaa oo haitannu.
Tällä hetkellä kaikki kusee iha 5/5, ei mitää rajaa.
En jaksa enää oikeestaa katella kenenkää naamaa tai varsinkaa kuunnella kenenkää paskan jauhamista, varsinkaa koulussa.
Ei kiinnosta kuulla joka helvetin päivä, miten paska ihminen oon ja miten teen kaiken väärin ja varsinkin, kuinka olisi parempi, ettei minua olisi.
Enää asiaa ei tulla sanomaan suoraan, mutta kierrellen ja kaarrellen sitä tarkoitetaan.
Saan jokapäivä jumalattomat huudot ja paskaa niskaan.

Pää on räjähtämispisteessä, polvi siinä mukana, onkohan ne jotenkin yhteydessä toisiinsa...

Ihmissuhteet lähtee kusemaan päivä päivältä enemmän ja enemmän ja mikään ei kertakaikkiaan tunnu miltään. Olo on ihan turta.

Ainut asia joka tekee minut iloiseksi on Aholansaari ja sen isoskoulutus ja muut henkilöt. Se osaa piristää.
Aina voi esittää olevansa iloinen, vaikka sisällä kuohuu.

Aina kaiken voi peittää, niin henkisesti ja fyysisestikin. Haavat voi peittää aina, miten milloinkin, arvet seuraavat kuitenkin pysyvästi, niitä ei pysty koskaan hävittämään.

Henkinen kipu on jumalatonta. Se raapii ja repii. Eikä se jätä rauhaan. Se on armotonta. Se särkee ihmistä pala palalta enemmän ja enemmän ja jättää jälkeensä armottoman kivun ja ahdistuksen, masennuksen ja pahan olon, eikä se helpota.
Ruoka on ongelma. Se tuo helpotusta, hetkeksi. Kunnes tajuaa, että söi hetki sitten helvetisti kaikkea paskaa, tulee paha olo ja sen toistaa. Sitä toistaa niin monta kertaa kuin tulee. Lopulta eväs tai raha loppuu ja siitä alkaa helvetti. > Helvetin moinen helvetti ja saatana, se ei jätä rauhaan koskaan. Sitä ei edes pääse karkuun. 

Yöt ovat helvettiä, unta ei juurikaan saa. Tai se on vähäistä. Yöllä tulee kohtauksia, joista ei pääse eroon. Miettii liikaa asioita, jotka painavat mieltä. Liikaa asioita, jotka alkavat itkettää. Se on noidankehä, josta ei pääse pois.
Yö --> Kohtaukset --> Itsensä vahingoittaminen milloin mitenkin, joko henkisesti tai fyysisesti.
Noidankehä on ikuinen ja yhtä helvettiä. Pakoreittiä ei löydä..

Kuinka piristää itseään, kun mikään ei auta. Kun diagnoosi on varma ja kaikki ovat huolissaan. Tai eivät. Jos minua ei näkyisi viikkoon, ei kukaan huomaisi. Lopulta he saisivat tietää, että minua ei enää ole, ei kukaan välittäisi. En ole mitään, koskaan tai kenellekkään. Ilmaa. 

Kun kaikki on loppu, onko järkeä elää.

Kun kaikki keinot on käytetty, miten jatkaa.
On vain yksi keino..
..ja kaikki tietävät sen!
On aika päättää tie ja tehdä se..

..se on AINOA mahdollisuus!

xoxo Heidiasd-

Some die young..

Helvetti,

nyt loppuu tää tuska.

En jaksa enää hengittää,

en osaa elää.
Minulle ei anneta mahdollisuutta.
Tää tulee loppuu nyt.

On se vaa hienoo olla..

Eihän siinä,

jos haluan elää niinkuin minä itse olen suunnitellut:
että saisin olla oma itseni ja pitää vähänkin hauskaa, tai siis ainakin yrittää,

on aivan turha tulla arvostelemaan minua ihmisenä tai huonoa itsetuntoa, sillä ei se koskaan ole ollut hyvä.
Olen ollut jo kauan aikaa aivan palasina, enkä voi koota itseäni yhtenäiseksi ihmiseksi, joka pystyisi enää elämään kunnolla.
Itseni pilasin,

minut pilattiin.
En vaan voi tietää.
Haluan pois,

tämän suuren taakan pois harteideni päältä. En jaksa sitä enää kantaa,

en jaksa siitä enää puhua.
En jaksa enää mitään tai se on todella vaikeaa.
Mitä minun pitäisi tehdä, jotta minun olisi hyvä olla edes hetki.
Hetki ilman, että joku ajattelisi minusta jotakin pahaa. Hetki ilman omantunnnon tuskia. Hetki iloiten ja pitäen hauskaa.
Hetki elämää!

xoxo Heidiasd-

Nyt tämä tulee loppumaan,
en kestä enempää.
Kaikki hajoo aikanaan,
nyt on mun vuoro lopettaa.
Hyvästi kaikki rakkaat,
ette kaipaa kuitenkaan.
Luulin teidän välittävän,
muttei kiinnosta paskaakaan.
Olkaa yhä itsekkäitä,
minä vain yritin olla ystävä.
Loppuu kaikki aikanaan,
nyt on mun aika lopettaa.
Anteeksi kaikki mulle rakkaat,
ei ollu mulla oikeus elämään.
Kiusattuna aivan liikaa,
pää räjähti lopulta.
Ei kestä enää mitään,
itseään vain hajottaa.
Loppuun paloin kokonaan,
ei päätä – häntää ollenkaan.
Loppuu tähän tarinani,
en edes elämääni aloittanut.
En saa elää kuitenkaan!