I don't need anything.

Silta poikki, lopullisesti.

Kipu liikkuu iholla,

raapien kaiken tieltään pois.
Auttaen päivää lyhenevää,

elämää pitenevää.
Lippu on jo lunastettu ja se on vain oneway,

some day maybe everything is allright,

but not today Im just a little fucking girl.

Katseiden kohdatessa olen vain mitätön likatahra aurinkolaseissa,

yksi turha elämä kaikkien joukossa.
Henkilö, joka on väärässä paikassa väärään aikaan.
Ja minun tulisi kuolla.
Näytelmän vuorosanoissa minun pitäisi näytellä:
"Mua saatte kuule loukata niin paljon kuin sielu sietää, mä en siitä kaadu, mut.."
Miksi?
En pysty sanomaan vuorosanaa uskottavasti. Romandan.

Muuri ei kestä enää mitään.

Vain kaksi tapaa helpottaa oloa.
Kuolen yöllä tai nyt.
Ainakin osa minua kuolee.
Kipu helpottaa, vasta kun minut on hävitetty.
Mun kaikki on mennyttä ja minusta voidaan puhua imperfektissä.

Sitten voin rakastaa itseäni.