torstai 25. lokakuuta 2012

Walk that mile with me..

On se elämä ihmeellistä.
Miten kaikki loppuu niin nopeesti, ja kaikki vaan jäätyy kerralla.
Kaikki unohtuu kerralla eikä mikään ole pysyvää.
Tällä hetkellä yritän unohtaa henkilön, johon en pystynytkään luottamaan.
Monestiko hän on pilannut elämäni? 
Liian monesti, en edes pysty laskemaan sitä määrää.

Miten voin unohtaa menneisyyden, sen helvetin ja kaiken pahan mikä minullekin on aiheutettu. Eikä kukaan ymmärrä, koska kukaan tuntemistani henkiöistä ei ole kokenut sitä samaa. Kuulla sanottavan:
"Kuolisit pois"
"Ei täällä kukaan sua kaipaa"
"Haista homo vittu!"
"Mene tappamaan ittes, ei me susta muutenkaa välitä"
"Tajuutko sä ettei ketään kiinnosta paskaakaan!"

-Heidiasd-

Ei kommentteja: